Lyhyesti sanottuna tarjolla oli hiilihydraatteja hiilihydraateilla. Paahtoleipää, croissantteja (ei voi taikinasta vaan vehnästä), sokerihuurrertuja muroja, jogurttia, pannaria. Lisukkeina tutut siirapit ja marmelaadit. Kahvia ja mehua. Verensokerit tappiin ja menoksi.
Palaan hotellihuoneeseen ja alan tehdä päivän reittisuunnitelmaa. Samalla selailen ja kommentoin sosiaalisessa mediassa, sekä vastaan muutamaan työsähköpostiin. Yritän olla ottamatta stressia.
Ai niin illalla huomasin unohtaneeni sen pirun heijastimen Empire State Buildingin turvatarkastukseen. Jotenkin en ole yhtään yllättynyt :-) Ja tietysti en löydä mistään "narikkakuittia". Päibän ohjelma alkaa muotoutua automaattisesti. Ensin Indian Larry moottoripyöräpajalle ja sieltä takaisin ESB:iin hakemaan heijastin. Uskon saavani sen takaisin ilman kuittia. Keep the faith! :-) Ravitseva aamupala alkaa vaikuttamaan, verensokerit laskevat vauhdilla. Emmä jaksa lähteä mihinkään, sanoo kroppa. Lähtökikkailuun vierähtääkin yht'äkkiä tunti.
Juice Havenin jälkeen puikkaan vasemmalle ja suuntaa Metrolle..... Katsoin reitin valmiiksi hotellilla. Matkaa noin kilometri. Pitääpä tarkistaa kartasta missä olen ( tässä kohtaa palaan hotellille noutamaan kartan ) :-D
Kävelen reitin hieman eri katuja pitkin, samalla trakkaillen paikallisten elämää. Askeleeni on verkkainen. Siitä huolimatta olen aivan hiessa. Mittari näyttää +33 astetta.
Sivukadun löytö!
Löydän Metron ja varmistan vielä parilta jannulta että olen menossa oikeaan suuntaan. Jostain syystä tuottaa vaikeuksia löytää oikea Metro ja varsinkin oikeaan suuntaan menevä.
Pientä harhailua, mutta löydän perille. Liikkeen pihassa on tutun näköinen vani Caligornian kilvissä. Missä olen nähnyt tuon aiemmin?
Aaaaaaa, Instagramissa tietysti. Nimimerkki @ladiesloveoutlaws. Muistaakseni edustavat Brandit vaatemerkkiä.
Liikkeen ovi on lukossa? Koputan , soitan ovikelloa, hakkaan ovea. Tallin ovi on kuitenkin auki. Siellä on asentaja. Liike on auki ja hän päästää minut sisään.
Tässä välissä pientä säätöä ja sekoilua asentajien toimesta. Omistajat ovat jo lähteneet Born Freehen Californiaan. Hengailen siellä noin tunnin verran. Otan kuvia ja ostan itselleni tuliaisia.
Pojat suosittelevat käyntiä Central Parkissa ja paikassa jossa Kohn Lennon ammuttiin. Sinne siis seuraavaksi.
Nyt pitää löytää eri metro kuin millä tulin. Se löytyy ja varmistan tummalta pojalta vielä oikean suunnan. Ajelen metrolla päätepysäkille jossa vaihto. Juna onkin juuri sopivasti lähdössä. Ehdin juuri ja juuri junaan. Yes! Kysyn vierustoverilta mihin suuntaan ollaan menossa. Tavallaan ihan sama, koska olen väärässä junassa! Eikun takaisin ja etsin rauhassa oikean junan. Juna menee oikeaan suuntaan. Varmistan sen kartasta. Seuraavalla asemalla kyytiin hyppää neljän nuoren tumman pojan ryhmä joka laittaa stereot täysille ja alkaa vetämään uskomatonta break dance/ akrobatia-esitystä. Kolehti kiertää, annan dollarin. Huomaan olevani monta korttelia ohi määrän päästäni. What??? Olen junassa joka pysähtyy vain isoimmilla asemilla. Palaan takaisin ja paluu junakaan ei pysähdy asemallani. Ajan kymmenen korttelia ohi. En ala etsimään uutta junaa vaan päätän kävellä. Alkaa mennä hermo. Johtunee huonosta aamupalasta, totean itselleni :-) Olen Central Parkin etelä päässä. Ostan bagelin ja pullon vettä. Verensokerit nousee ja totean olevani ihan hyvillä mestoilla.
Kävelen hissukseen pitkin Central Parkia kohti Strawberry Fielsiä. Paikka joka on omistettu John Lennonille. Katselen ja kuvailen ihmisiä. Puisto on todella iso kartasta katsomani, puiston halki kulkema polku onkin nelikaistainen. Sen vieressä on vielä kaksi kaistaa kävelijöille.
Väki ottaa kuvia itsestään ja muistomerkistä. Trubaduurit soittavat Beatlesin kappaleita. Rauhallinen tunnelma. Istuskelen puoli tuntia ja katson maailman menoa.
Sitten kohti ESB:tä. Hyppään metroon ja ajan kohteeseen. Helppoa :-P
ESB ei ole kummoinenkaan rakennus katutasossa. Kauppoja ja kahviloita. Kartan mukaan olen perillä, katson ylös ja totean saman. Menen infotiskille ja kysyn ohjeita miten löydän turvatarkastukseen. Eivät kerro, vaan kysyvät asiani. Kerron että kävin eilen ja unohdin heijastimeni. Pyytävät kuittia ja kerron että minulla ei ole. Sitten tulee pitkä litania miksi he eivät voi sitä antaa minulle. (Policy, blaa blaa jaada jaada). Virkailijat vaihtuvat, kerron tarinani, näytän ostokuittia,kuvailen heijastinta. En luovuta, perkele! Minulla ei ole kiire, harjoitellaan sitten englantia, myynnin ja vaikuttamisen taitoja. Esimies tulee paikalle. Otamme puhelin yhteyden turvatarkastukseen. Ja koko litania uudelleen läpi. Perusteluni paranee kerta kerralta. Victory! Heijastin tuodaan minulle. Ensimmäinen virkailija ihmettelee onnistumistani :-) No ei se ollut edes kallis heijastin. Tappio ei olisi ollut suuri jos en olisi sitä saanut.
Pieni adrenaliini piikki alkaa väsyttämään. Voisin istahtaa ja juoda oluen. Kuppilat on vähissä. Kalliita ravintoiloita, Starbuckseja ja Mäkkäreitä kyllä on. Varsinaista suunnitelmaa ei ole. Kello on jo neljä, mihinkään kauemmas ei kannata lähteä. Päätän kävellä Broadwaytä etelään kunnes jotain löytyy. Ostan vettä, käppäilen, käyn putiikeissa, syön jäätelöä, istun puistoissa, katselen ihmisiä. Aika kuluu mukavasti. Huomaan lähestyväni Pikku Italiaa. Pahin nälkä on häipynyt. Päätän kävellä Pikku Italian ja China Townin kautta etelässä olevalle Metrolle.
Kartan mukaan alan olla oikeilla kulmilla. Nuori italialainen sisäänheittäjä tarttuu olka päjän ja kysyy onko nälkä. Ei oikein ole, mutta olut voisi edelleen maistua.
Saan oluen eteeni ja huomaan olevani juuri siinä missä pitikin Little Italy kyltin kohdalla. PAM, iskee nälkä. Tilaan tarjoilijan suositteleman pastan joka on törkeen hyvä! Kaveriksi pari olutta ja tuoppi vettä. Syön hitaasti, luen Facen, Instan ja uutiset. Pasta, oluet ja tippi, 35$. Alkaa ramaseen, pitää lähteä liikkeelle.
Kavelen Pikku Italian läpi. Italialaisia herrasmiehiä joka puolella. Tulen poikki kadulle josta löytyy metroasema, käännyn oikealle, Italia päättyy, olen Kiinassa. Löydän helposti metrolle ja ajan hotellille. Kaupasta vettä, pähkinöitä ja makeisia. Pakkaan kamat, syön herkut, sekä juon oluet kaapista. Unta palloon ja herätys klo 06:30.
Mukava päivä :-)
- Posted using BlogPress from my iPhone
