maanantai 8. heinäkuuta 2013

Päivä 8 - maanantai

Aamupalaksi jogurtti ja kahvia. Lähtö tulee nopeasti. Koska en saanut Jussin autoa lainaan, niin käyn heittämässä Antin työmaalle ja saan hänen autonsa käyttöön. Työmaa on noin 10 mailia Antilta Losiin päin. En oikein luota 25 vuotta vanhaan karttaani, joten päätän hankkia uuden. Ostan yleiskartan ja tarkemman kartan Los Angelesun ja Hollywoodin alueelta. Varsinaista suunnitelmaa tälle päivälle ei ole. Lähden ajamaan kohti Hollywoodia.


Universal Studioiden kohdalla mietun pitäisikö käydä siellä.... Jätän väliin ehtiijän sinne. Klo on jo puoli yksitoista, siellä pitäisi olla heti ysiltä. Menen loppu viikosta jo en muuta keksi. Katselen karttaa ajaessa. Mulholland drive, eikös David Lynch tehnyt sen nimisen elokuvan. Pääyän ajaa sinne, se on kymmenen mailia Hollywoodista pohjoiseen. Käännyn Mulhollandin liittymästä ja kurvaan endimmäiselle Mäkkärille kuselle. Päätän syödä aamupalan samalla. Mäkkärillä on ilmainen Wifi-yhteys. Googletan Mulholland elokuvan kuvauspaikat ja totean että niistä ei ole yhtään kuvattu täällä :-) Kaikki Losin ja Hollywoodin liepeillä. Pah, olkoon.


Mäkkärin aamipala on hirveetä kuraa. Tässä kohtaa muistuu mieleeni viime reissun paras ruokapaikka. Kingman nimisessä kaupungissa kävimme Epan kanssa paikallisessa pienessä aamupalapaikassa. Otin Skrambled eggs with ham. Tarjoilija kävi neljä kertaa täyttämässä kahvikupin ja kysymässä onko kaikki ok. Täällä kuten suomessakin isot ketjut tappavat pienet kuppilat.
Suuntaan Chryslerin nokan kohti Hollywood bulevardia, ajan sen päästä päähän. Värivalot vilkkuvat, mutta niitä on paljon vähemmän kuin Vegasissa. Näen tutun nimisen poikkikadun, Sunset blvd, käännyn sinne. Täällä in joskus ollut komeita cruisingeja. Vanhat jenkit lipuivat hiljaa edes takaisin bulevardia pimut kyydissä. Nykyisin moinen iloittelu on lailla kielletty. (Kertoi Dan Collins myöhemmin)
Ohitan Beverly Hillsin. Muistelen saman nimistä tv-sarjaa. Dylanilla oli komea Porsche ja se vaalea tulkainen tyttö oli suosikkini, nimeä en muista. Komeita on pihat ja talot. Missähän näistä se Teemu asuu, mietin. Ai juu, Anaheimissa. Päätän ajaa koko Sunsetin loppuun saakka. Tie kiemurtelee vuoren rinnettä ylös alas. Ehkä noin 15 mailin jälkeen päädyn Venice Beachin yläosaan. Kohtaan jossa Epan kanssa nähtiin viimeksi -68 musta Charger ja sitä pysähdyttiin ihastelemaan.
Pysähdyn huoltoasemalle ostamaan ison pirtelön ja tekemään jatkosuunnitelmia. Koska olen aivan meren tuntumassa, niin ilma on aika viileä noin 23 astetta.



-71 Gmc, 6800$



Jos olisin jonkun kaverin kanssa tälläinen päämäärätön ajelu ei varmaankaan onnistuisi. Pitäisi olla suunnitelma. Ja sitä tietysti noudatettaisiin kirjaimellisesti. Muutenkin pitäisi suorittaa jotta kaikki tulisi nähtyä ja koettua mahdollisimman tehokkaasti. Pirtelöä ryystäessä mietin jälleen millaistahan täällä olisi asua.... Jos olisin 15 vuotta nuorempi jne jne. Jatkan matkaani ja yritän löytää tieni takaisin Hollywoodiin. Ajan takaisin Sunsetin suuntaista, etelelän puoleista bulevardia. Mitäs sitten, mietin. Kello on jo kaksi. Aluksi ajattelin käydä Santa Anassa katsomassa Noice Cyclen tilat, mutta jos odotan tunnin joudun ruuhkaan ja kotimatka kestää kaksi tuntia. Jos lähden heti pääsen tunnissa. Lähden ajamaan kohti Ontariota. Olem koko päivän kuunnellut keskusteluohjelmaa jossa juontaja on raspikurkkuinen nainen. Jotenkin jäin koukkuun hänen ääneensä ja tapaansa pyöritellä asioita. Päivän polttava aihe, nimensä veroisesti, on Arizonan tulipalot joissa on kuollut 18 palomiestä. Lisäksi vatvotaan jotain oikeudenkäyntiä. Joku pikkujulkkis on ampumut itsepuolustukseksi nuoren 17-vuotiaan.
Kukasn muu ei ole vielä kotona. Menen takapihalle ottamaan aurinkoa. Seuraani tulevat autotallikissa Blue ja hoitokoira Allie.



Elukat kilpailevat huomiostani. :-)
Viimeksi kun Epa oli ameriikassa reilu kolme viikoa, niin Allie kiintyi häneen niin paljon että kun Epa lähti kotiin Allie oli suruissaan koko viikon.



Antti tulee kotiin aivan mustana. Tämän päiväinen trukin korjaus on tapahtunut jossain maalaamossa jossa pölyä riittää. Eli ohjelmassa saunaa ja uintia.







Huomenna sitten kuvaamaan Ryanin pyörät. Räpläilen kameravehkeitä, lataan akut ja teen jokinlaista suunnitelmaa huomiselle. Kai tämä on sitä kilpailuun/otteluun valmistautumista josta urheilijat puhuvat :-)


Posted using BlogPress from my iPhone

Päivä 7 - Venice Beach

Nukun pitkään. Tänään ei ole kiire mihinkään. Olen sopinut että menen allasbileisiin puolen päivän jälkeen. Lähtö vähän venähtää, ei haittaa. Anttikin haluaa tulla mukaan. Löydämme helposti perille. Olemme omakotitaloalueella. Talon edessä on seitsemän pyörää. Nousemme autosta ja kävelemme talolle. Autotallin edessä in porukkaa istuskelemassa puutarhatuoleissa. Morjestsmme tyypit. Ei näy ketään tuttuja. Kuvaamne pyöriä. Reece tulee takapihalta autotalliin. Hän toivottaa meidät tervetulleiksi ja esittelee muille tyypeille. Tunnelma on väjän jäykkää, bileet on vasta alkamassa. Selviää että olen Stevewrongin luona :-) Menemme takapihalle, siellä on iso maanpäällä oleva uima-allas. Juttelemme muutaman tyypin kanssa. Tunnin jälkeen tulemme siihen tulokseen että jatkamme matkaa. Autolle mentäessä törmään Benjiin, lopultakin. :-) Hän esittelee tyttöystävänsä. Jutellaan pitkät pätkät. Kutsun hänet suomeen ja luopaan Amerikan tyyliin järjestää asunnot ja pyörät ja kaikki :-) Benji on vaan sellainen tyyppi että hän saattaa oikeasti tullakin. Oli todella mukava nähdä häntä.
Bileet pääsevät vasta käyntiin muutama tuntia myöhemmin. Väkeä käy todella paljon. Olimme hieman liian aikaisin liikkeellä.

No, jatkamme matkaa Venice Beachille. Se paikka on jotenkin jäänyt pyörimään mieleeni aiemmilta matkoilta.



Ranta on täynnä erilaisia kojuja. Paljon turisteja, pyöräilijöitä, skeittareita ja erillaisia esiintyjiä. Käyn kastamassa varpaani Tyynesä valtameressä. Kävellään ranta päästä päähän. Käydään syömässä komeat hampurilaisateriat rantakadun varrella. Leppoisa päivä, ei ole kiire mihinkään. Puoli kuudelta lähdemme ajamaan kotiin päin. Matka kestää puolitoista tuntia. Jos joku paikka Losissa ei ole kaukana, niin yleensä sinne kestää kuitenkin ajaa tunti. Ja kaksi mikäli on ruuhkia. Olen ajanut jo niin useana päivänä että pysyn muun liikenteen mukana. Nopeus pyörii 110-125 km/h:n välillä.

- Posted using BlogPress from my iPhone

Päivä 6 - Born Free5

Heräsin 6:15, viisitoista minuuttia ennen kellonsoittoa. Pientä jännitystä ilmassa, kiireinen päivä tiedossa. En ole sopinut etukäteen yhtään kuvauksia vaikka tarkoitus oli. Eli ne pitää tehdä tänään.
Aamupalaksi munia, pekonia, mehua ja kahvia.
Matka näyttelyyn ei ole pitkä. Noin 45 minuuttia. Muutamia pyöräryhmiä on ajanut ohitsemme. Olemme suunnitellusti puolitoista tuntia etuajassa. Näyttely avautuu virallisesti vasta kymmeneltä. Kamerareppu selkään ja kamera kaulaan.



Marssimme portista sisään. Annan Antille toisen kamerani, ompahan hänelläkin jotain puuhaa :-) Olen päättänyt tehdä pakolliset ostokset heti alta pois ennen kuin tavara loppuu.
Ensiksi kelta-musta raitapaita @blackboard69:ltä. Sitten viereisestä kojusta Dicen Dean Micetichiltä vyönsolki jonka lupasin tulla ostamaan kun näin hänet Ruotsissa. Seuraavaksi suuntaamme Noice Cycles osastolle ostamaan t-paidan. Kellään myyjistä ei ole muovikasseja, joten heitän paitapinon olkapäälle. Alamme kiertemään kojuja kärjestelmällisesti eteen päin. Mikä hyvin pian osoittautuu mahdottomasti kun kaikkea mielenkiintoista on ympärillä. Poukkoilen siis edestakaisin kojusta toiseen. Sanon Antille, että koita kestää :-)
Törmäämme Paul Ponkown osastolle. Kaveri jonka luo minun aluksi piti mennä Las Vegasiin. Vaihdamme muutan sanan ja kerron terveiset Kopterin Malalta. Saan häneltä pari t-paitaa. Pino olkapäällä kasvaa. Tunnin jälkeen kojut saa jäädä. Suuntaamme näyttelyalueelle. Pyörin kuin väkkärä, kyykkyyn ylös, kiertoja, kamera laulaa. Hienoja pyöriä joka puolella ja kaikki pitää saada kuvattua. T-paita pino alkaa todella ärsyttämään. Näen Ruotsalaisen LeBeefin osaston, menen moikkaamaan. Kerron terveiset suomesta. LeBeef ihmetteleee missä muut jätkät on. Hän kertoo myös pyöränrakennusprosessista pitkät pätlät. Otan muutamat kuvat Biiffistä pyörän luona ennen kuin jatkamme matakaa. Onneksi saan jättää kameralaukun ja paidat hänen kojuunsa. Elämä helpottuu huomattavasti. Tällä välin ilma on ehtinyt lämmetä jo reippaasti. Veikkaisin että noin 36 astetta. Hiki lentää, käymme juomassa HD:n osastolla 7 dollarin oluet.
Palaamme näyttelyalueelle kuvaamaan. Alueella on 32 kutsutun rakentajanpyörät. Käyn juttelemassa Joey Capon (joeythefish) kanssa. Kyselen pyörästä ja hän esittelee mielellään yksityiskohtia.



Antti on keksinyt ottaa aina kuvia kun käyn juttelemassa jonkun kanssa :-) Seuraavaksi moikkaamaan Kevin the Teach Baasia. Hän on todella leppoisa kaveri. Juttelee pitkät pätkät. Pyytää lähettämään terveiset Malalle. Hän laittaa pyörän käyntiin laakista. Tekee sen muuten useasti kyn joku tulee kyselemään pyörästä. Hän jaksoi parhaiten esitellä pyöräänsä ! Kaikkia rakentajia ei näy pyöriensä luona, mikä on sääli.
En halua kuvata kummankaan herran pyörää. Ne tulevat saamaan palstatilaa joka tapauksessa useissa lehdissä.

Nyt silmiin pistää todella hieno Knuckleheadi. Pyörän rskentaja on Japanilainen Masa. Leppoisa kaveri tämäkin. Sovimme kuvaussessiot ensi viikolle. Hän pitää pyöräänsä Noice Cyclen tiloissa, joten en ota sen tarkemmin yhteystietoja ylös. Nyt on pää auki ja ensimmäinen kuvaus sovittu !
Alueelle ajettaessa kännykästä häipyi kentät. Kanjoni on sen verran alhaalla ettei täällä tunnu kellään kuuluvan puhelin. Olen yrittänyt tavoittaa Benjitä jo monena päivänä turhaan. Meillä menee reissut vähän ristiin. Koska en pysty soittamaan menen kysymään Show Classin osastolta onko häntä näkynyt. Ei ole herraa vielä näkynyt. Törmään Reeceen (slimreaper). Vaihdan muutaman sanan ja Antti ottaa kuvan. Saan kutsun huomisiin allasbileisiin. Otan osoitteen talteen.
Seuraavaksi kierrellään katsomassa pyöriä varsinaisen näyttelyalueen ulkopuolella. Ja niitähän riittää.






Saavun Ryanin (3gknuck) osastolle. Hän on rakentanut viidessä kuukaudessa viisi pyörää näyttelyyn!!!! Tästähän saisi mielenkiintoisen jutun. En ole saanut minkäänlaista ohjeistusta Malalta mistä pyöristä pitää tehdä juttuja. Hahaaaa, taiteilijan vapaus :-)



Osastolla on rosvoimman näköiset jätkät ja parhaimman näköiset mimmit. Kysyn yhdeltä karvanaamalta ovatko nämä sinun pyöriäsi. Hän sattuu olemaan Ryan. Kerron että haluan kuvata hänet pyöränsä lehteen. Sovimme treffit tiistaiksi. Ajattelen että olipa ylimielisen oloinen jätkä. No, teen jutun joka tapauksessa. Nyt on kahdet treffit sovuttu joten ei tarvitse sitä enää stressata. Jatkan armotonta kuvaamista.
Antti ehdottaa että käymme syömässä välillä. Sopii. Ei ollut yhtään nälkä, mutta jonottaessa ruokaa se iski. En olisi varmaan älynnyt syödä jollei Antti olisi sanonut. Sen verran on ajatukset nyt kuvaamisessa. Vettä kyllä juon jatkuvasti, koska hiki virtaa. Paikallisetkin valittaa kuumutta, joten voitte arvata kuinka kuuma on Suomen pojalla. Törmään vielä muutamiin Instagram tuttuihin: @rottenrob, a_vanhalen ja @kurpius. Kurpiusta on palko mennä moikaamaan, vaikka väjän jännittää. Hön on idolini valokuvaamisessa. Keksin tikusta asiaa ja juttelen hetken. Antti ottaa pakollisen fanikuvan :-)

Nyt alkaa jalat painamaan. Kierrellään, kaarrellaa ja kuvataan. Puolitoista tuntia vielä palkintojen jakoon. Kuumuus iskee todella. Alan äkkiä hikoilemaan rajusti, olen aivan litu märkä hiestä. Haen nopeasti litran vettä jonka juon lähes samoin tein.
Kuvaan palkintojen jaon. Pääpalkinnon voittaa Noice Cyclen Scott hassulla kisapyörällään. Ehkä se pitäisi kuvata? Äääh, en halua. :-)




Arvonnan voittaa joku paikallinen Ryan. Hän valitsee palkinnoksi tyylikkään -36 Flatheadin. Aika yllättävä valinta mielestäni. Pyörässä on hieno ohjaustanko josta myös Le Beef varmasti tykkää :-)
Nyt alkaa virta loppua miehistä ehkä pitäisi jatkaa kuvaamista, mutta ei jaksa. Lähdemme pikku hiljaa siirtymään autolle. Haen nopeasti vielä Larssin tilaamat punaiset hanskat Loser Machinen osastolta. Matkalla autolle törmään suomalaiseen Harriin. (Pitääkö niitten joka paikkaan tunkea :-) ) Nimi taisi olla Harri Nykänen, pyysin käymään tallilla Kustom Show viikonloppuna.
Autojono ei liiku mihinkään. Janottaa. Autoon jäänyt vesipullo on niin kuuma että käsiä polttaa. Lähden ostamaan juotavaa ja Antti jää jonottamaan auton kanssa. Kierrän koko alueen kaikki kioskit läpi, kellään ei ole yhtään mitään juotavaa. Käyn, matkalla autolle, eka kertaa vessassa. Tiristän väkisin muutaman tipan. Olen juonut laskujeni mukaan kolme olutta ja 2,5 litraa vettä. Palaan autolle. Auto on liikkunut muutaman kymmenen metriä. Jonotus kestää noin tunnin. Käyn aina välillä kuvaamassa mielenkiintoisia kotteroita.






Vesipullo alkaa vähän jäähtyä ja juon pullollisen kuumaa vettä.
Päivä oli hieno.
Kotiin päästyä Antti laittaa taas saunan päälle. Uidaan ja saunotaan. Uni tulee helposti...

- Posted using BlogPress from my iPhone

Location:Oak Canyon Road

maanantai 1. heinäkuuta 2013

Päivä 5 - Jussin luo

Tapan univelkoja ja nukun yhdeksään. Juon pari kuppia kahvia ja sitten lähdetään Antin veljen Jussin luo katsomaan minulle autoa. Auto on tietysti juuri hajonnut (de javu). :-) Antti epäilee että vain polttoainesuodatim on tukossa. Jussi oli vahingossa tankannut bensiiniä siihen. Lämmintä piisaa auton mittari näyttää +36 astetta. Ikkunat auki ajellaan kohti Idiota, joka on Palm Springsin takana, noin 100 mailia Ontariosta itään. Antti kertoo tarinoita saapumisestaan Californiaan 70-luvulla. Ensimmäisistä työvuosista ja tutustumisesta työnantajaansa"baapiin". Seurailen huolestuneena lämpömittarin nousua. Antti naureskelee touhulleni. Ikkunoiden auki pitäminen ei auta enää yhtään. Työnnän käteni ulos ikkunasta. Tuntuu kuin joku puhaltaisi siihen hiustenkuivaajalla. Laitamme ikkunat melkein kiinni. 42, 43, 44, 45, 46 astetta näyttää mittari Palm Springsissä



Saavumme Jussin ja Marjatan luo. Paikalla on myös Jussin piika Jouni ja hänen tyttärensä Emma.
Moikkaame pikaisesti myös Marjattaa ja siirrymme autotallin puolelle, kuinkas muuten. Tallissa on paljon Jussin nuorimman pojan moottoripyöriä, joita he yhdessä kunnostavat. Mm. Tuutti Honda, 900 Kawasaki, 500 Suzuki.
On tukahduttavan kuuma. Otan paidan pois ja siirryn aurinkoon, muut pojat ovat varjossa autotallin puolella. Juon/juodaan vuorotellen olutta ja vettä. Jussi tunkee juomiin limeä. No toimiihan se. Antti alkaa vaihtamaan polttoainesuodatimta. No tukossahan se on. Ei vaihdettu sataan tuhanteen mailiin ja bensan laittaminen tankkiin on lopullisesti tukkinut sen. Suodatin vaihdettu, mutta auto ei käynnisty. Kuuntelemme auto alla.... naftapumppu ei pidä ääntä. Se on rikkoutunut koska joutunut liian kovalle pumpatessaan tukkiutunutta suodatinta vasten. Eli palaamme täältä yhdellä autolla. Näin jo mielessäni ajamassa itseni ilmastoidulla isolla Dodge pickupilla.
Jouni ja Emma lähtevät. Siirrymme Antin ja Jussin kanssa taka pihalle uimaan ja ottamaan aurinkoa.


Takapihan mittari näyttää +44. Puhutaan paskaa ja käydään välillä uimassa. Kolkyt asteinen vesikin tuntuu viileältä. Veljekset humaltuvat, siirryn vesilinjalle, taidan ajaa kotiin. Jussi keittää perunat ja paistaa hyvät pippuriset lihat. Siirrymme sisälle syömään ja Marjattakin tulee mukaan keskusteluun. Välillä kaikki puhuvat yhtä aikaa, antti ja Jussi kinastelevat. Naurattaa.
Juodaan vielä kahvit ennen lähtöä. "Yllätys yllätys" Jussi laittaa kaikille salaa rommia kahviin. No onneksi olen ollut vesilinjalla ja kahvi ei ole vahvaa. Ajan paluumatkan. Aurinko laskee pikku hiljaa, Antti kertoo matkalla näkyvistä tuuli voimaloista (joita on tuhansia). Antin kanssa tuntuu juttua riittävän, mutta nyt ollaan muutama hetki ihan hiljaakin. Ontariossa on enää 34 astetta yhdeksän aikaan.
Huomenna olisi sitten Born Free. Dani ja Antti suunnittelee ajoreittiä. Yritämme välttää tietullit. Sovimme että lähdetään puoli kahdeksan. Haluan olla paikalla puolitoista tuntia ennen kuin se avataan.
Jännittää...


- Posted using BlogPress from my iPhone