Matkalla törmään Macy's tavsrataloon. Nimi kuulostaa tutulta ja tarkistan matkaoppaasta, että kyseessä on maailman suurin tavaratalo (tai yksi niistä). 100 000 neliötä. Harhailen siellä tunnin löytämättä oikeastaan muuta kuin Ben and Jerry jäätelökioskin. Lopulta löydän pihalle ja lähden etsimään B&H:ta.
B&H on järjettömän kokoinen kamera taivas (totta kai, olemmehan jenkeissä). Kauppaa pitää juutalaiset. Kaikilla myyjillä on parta ja se lätty takaraivolla.
Katse vasempaan...
...ja oikeaan. Täältä on syytä poistua mahdollisimman nopeasti, saattaa muuten joutua vararikkoon. Ostin reissukameran (joka tulee myyntiin heti reissun jälkeen), heijastimen* ja laturinjohdon.
Seuraavaksi Empire State Building. Ostin tuplalipun, NY Skydive. En suosittele. Aluksi turhanpäiväinen virtuaalinem helikopterilento Manhattanin yllä. Se tuplasi lipun hinnan, 55$. Matka ylös alkaa turvatarkastuksesta, samaan tyyliin kuin lentokentältä. Twin Towerien räjäytys näkyy vieläkin joka paikassa toukkoina turvajärjedtelyinä.
Sitten suunta kohti 86 kerrosta.
Kannatti tulla. Maisemat kertovat puolestaan. ESB valmistui vuonna 1931 ja oli varsinainen insinöörityön taidonnäyte. Rakentaminen kesti vain puolitoista vuotta. Korkeutta rakennuksella on 449 metriä.
I am on the top of the world, mom!
Väkeä piisaa. Järjestysmiehiä on joka puolella ja väkeä ohjaillaan pikku ryhmissä eteen päin. Lopultakin pujahdan ryhmän mukana ovesta pihalle. Näköjään ihan eri puolelta rakennusta kuin tulin.
Vielä muutama tunti auringon laskuun. Yritän olla silloin Brooklyn Bridgen tuntumassa. Päätän kävellä, katsella ihmisiä ja kuluttaa aikaa. Erittäin mukava tapa. Kävellessä mietin minkälainen on tyypillinen NewYorkilainen... En keksi, täällä on niin monennäköistä porukkaa. Ainakaan valkoinen se ei ole. Mitän täysin friikkejä ei ole näkynyt. Niitä joita näkyy esim. Amsterdamissa tai San Fransiscossa.
Suuta kuivaa, tuntuu olevan vähän nälkäkin. Enemmän kuitenkin jano. Pubeja on aika harvassa.
Amerikka kohtaa Hollannin! Huuhtelen purilaisen parilla oluella.
Jatkan vatsa täynnä matkaa kohti Brooklyn Bridgeä. Katson kartasta suuntia ja löydän hyvän reitin rantaan. Rantaan päästyäni huomaan hölmöyteni. Silta ei yllätys yllätys alakkaan rannasta vaan kolmen korttelin päästä. Turussa sillat alkaa rannasta... ja Loimaalla. Kahden korttelin pästä löytyy portaat joista pääsen ylös sillalle.
Otan reilusti kuvia kahdella kameralla. Kännykällä en näköjään yhtään.
Sillalla on paljon liikennettä. Pyöräilijöitä, juoksijoita ja turisteja kuvaamassa. Sillalla kävellessä muistuu mieleeni Jim Jarmuschin elokuva Hour on Earth. Siinä matkataan taksilla kohti Brooklyniä. Aurinko laskee, jatkan kävelyä Brooklynin puolelle varoen pyöräilijöitä. Aurinko laskee nopeasti. Pitää löytää jostain Metro-pysäkki. Suunittelin aluksi käveleväni, hotellille olisi vain pari kilometriä. Mutta hämärtyvä ilta tuo tullessaan tietyn jännityksen tunteen vaikka olenkin Brooklynin paremmilla alueilla. Metro löytyy muutaman mutkan kautta ja lähden jopa oikeaan suuntaan. Union St pysäkki, ulos, ylös ja lähi kauppaan. Pari olutta, vettä ja pähkinöitä ilta palaksi. Kello on puoli kymmenen. Suihkun kautta sängylle. Tv ja olut auki. Yes! Tv:stä näkyy NHL finaalit. Go Boston! Suomen Tuukka Rask on Bostonin maalissa...... Zzzzzzzzzzz
Aamulla luen että Boston hävisi :-/
Posted using BlogPress from my iPhone
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti